Olin vannoutunut paprikirjojen lukija. Intohimonani on kerätä hyllymetrejä kauniita kirjoja. Lukiessa hivellä kansikuvaa ja nauttia äänestä, joka syntyy uutta sivua käännettäessä. Kirjoitin ensimmäisen kirjani vuonna 2007 ja koska en saanut sille kustantajaa, kustansin sen itse 2008. Sen tuli olla ehdottomasti kovakantinen ja paperi kellahtavaa sekä vahvaa. Jos joku olisi tuolloin ehdottanut, että tee se e-kirjaksi, olisin tyrmännyt ajatuksen välittömästi. Esikoiseni tuli suoraan uunista hyvän tuoksuisena ja hienona kuin vastaleivottu pulla.

Miten sitten kävikään? Kirjoitin toisen kirjani ja ihmeiden aika ei ollut ohi, löysin sille kustantajan. Mitä minulle ehdotettiinkaan? Sähköistä kirjaa. Vaikka pidän itseäni aivan nykyaikaisena ihmisenä enkä suinkaan ikäloppuna, kesti tovin ennen kuin vastasin viestiin. Kyseessä ei olekaan mikään tavallinen e-kirja vaan jotain vallan muuta. Kyseessä on (toistaiseksi kehno kuvaus) hypermediateos. Siinäpä sitä sitten ihmettelin ja lainasin muutaman e-kirjan, että pääsisin jyvälle sähköisen kirjan maailmaan. On pakko myöntää, että se ei ollut huono kokemus ja vanhan koiran kannatti opetella tassun antamisen sijaan uusi temppu. Tosi asia on, että myös e-kirja tuotti nautittavan lukukokemuksen, vaikka sivut eivät kahisseet ja kannen pintaa ei voinut sivellä. Minunkin oli aika siirtyä uuteen aikakauteen, joka selkeästi on tulossa ja valtaa markkinoita. Paperikirja tuskin kuolee koskaan, mutta vallan mainion vaihtoehdon sähköinen kirja tarjoaa. Entäpä sitten tämä paranneltu e-kirja?

Kirjaani siis alettiin muokata hyperkirjaksi tai voimme sanoa sitä vaikka syväkirjaksi. Kirjan voi ladata tai ostaa CD:nä. Kirjahyllyt alkavatkin täyttyä kauniskantisilla CD-levyillä. Ei hassumpaa. Kun avaat tiedoston, alkaa musiikki soida, näet kannen, kuuntelet tovin, koet omia vaikutelmiasi kansikuvasta ja siirryt päävalikkoon musiikin vaihtuessa. Aloitat lukemaan ja koko lukumatkasi ajan törmäät yllätyksiin. Kuviin, ääniin ja musiikkiin. Voit siirtyä extroihin, jotka syventävät kirjaa. Loppumusiikin soidessa suljet kirjan  ja jäät miettimään lukemaasi.

Vallan taitavat ihmiset työstävät kirjaani loppumetreillä. He ovat nuoria ja tietävät missä maailma makaa. Olen voinut vain ihaillen katsella jonkin uuden syntymistä ja olla onnellinen, että saan olla mukana. Näitä kun ei ole tehty missään muualla kuin ehkä matkailumainoksina. Jos miettii kuinka nuoriso ja me vähän vanhemmatkin viihdymme nykyisin koneidemme ääressä, voi ymmärtää miksi sähköinen kirja muodossa tai toisessa tulee ryminällä markkinoille. Itse kirja ei eikä kirjallisuus muutu miksikään, vain keino lukea mieleistä kirjallisuutta muuttuu. Valittavana on hyperiä, e:tä ja e-pokkaria. Jokaiselle jotakin. Hienointa tässä on se, että ehkä nuoretkin kiinnostuvat lisää kirjallisuudesta ja sähköiset teokset tempaavat mukaan senkin, jonka mielestä lukeminen on tylsää.

Teksti on valmis ja asemointia vaille. Musiikkia on valittu, extroja valmistellaan, kuvia asetellaan ja syksyllä rävähtää ilmoille aivan uusi ja ennennäkemätön KIRJA.

Paperikirjaa tuskin hylkään koskaan, mutta enää en ole yhtä ehdoton kuin laskiaispullan valinnassa, että mantelitäyte on se ainoa oikea.